Olen tässä jo pidemmän aikaa mietiskellyt muotia ja itseäni sen luojana- tai oikeastaan sitä etten koe luovani muotia ja sitä mikä on suhteeni luomiini muotoihin. Olen tunnetusti syvällinen ihminen ja en näe järkeä muuta ollakkaan tässä tyhjän täyttämässä todellisuudessa.
Yksinkertaisesti
tuumasin tässä aamulla, että mä en kyllä osaa olla tai luoda mitään fashionablee.. Saatika sitten olla fashionable itse. En ymmärrä fashionablee.. Liekkö tämä sitten kuinka suuri haaste noin niinkuin oman malliston pyörittämisen kannalta. En koe, että MEM on fashion- en luo sitä pohjautuen trendiin tai siihen mikä vihreän sävy olis tänä keväänä tuloillaan+ valitsemani muodin alasuuntaus rajoittaa toimintani pois perinteisen muodinluonnin perusteista.
Muoti on osa vanhaa paradigmaa, joka tulee häviämään siinä muodossaan missä se nyt tunnetaan - tai niissä muodoissaan missä se tunnetaan.. Hajaannus on jo käynnissä..
Tuhoontuomittu muoti.
Mä luon tajunnanvirtaa - en muotia - ainakaan siinä halvennetussa irvikuvassa missä itse "muodin" näen nykyään.
Muoti on tajunnanvirran ilmaisukeino- samoin kuin kirjallisuus.
Se on tapa tuoda konkretiaan antimateriaallisella tasolla ilmeneviä emotionaallisvaikutteisia väreitä.. Lopputuloksena jotain, millä voi verhota alastomuutta ja muuntaa persoonaa haluttuun suuntaan ilmaisemaan antimateriaallisella tasolla koettua.
Suurin osa "muodista"/muodoista on kuollutta- koska sitä ei johdeta tajunnanvirrasta, vaan tajunnan alemmilta tasoilta, kuten egosta, jonka toiminta aina liittyy haluihin ja himoihin.
Tätä muotia kuluttaa se osa väestöstä, joka ei ole saavuttanut kovin suurta menestystä oman tietoisuutensa havanoinnissa ja menevät sokeina valtavirran mukana.
Mihin sinä kuulut? Nukkuvien-puolue on vielä valitettavan suuri.
Vanhoillisen muotieliitin ongelmat ja heikkoudet ovat selviö, jonka kyllä tajuavat kaikki kun vähän asiaa tuumivat.
Muotiala on syönyt itseltään mahdollisuuden jatkuvuuden takaamiseen. Kun nopea raha fast cashflow ja investorit tulivat muodin piiriin alkoi rappio. Kyse ei ollut enää kulttuurin tai arvostetun itseilmaisun luomisesta vaan siitä, miten tahkotaan tuottoa ja nopeasti.
Valitettavasti 80-luvun lopun jälkeen kaikki johtavat muotitalot ovat langenneet tähän egoilun ja himojen täyttämään elämäntyyliin, missä vähemmän on aina eilisen enemmän.
Tämä käsittämätön ylitsevuotava rehentely on riistänyt meiltä monia kirkkaita muodinluojia Mcqueen mainitakseni.
Lisäksi monet talot ovat joutuneet lopettamaan - ensin lähdettyään tähän älyttömään kisailuun. On vain muutamia mitkä tuntuvat pitävän linjansa vuodesta toiseen. Mutta silti liiketoiminta on pidemmän päälle kestämättömällä pohjalla.
Mitä käy näille muotitaloille kuten Chanel? Sielläkin tuhlataan lähes satavuotisia voimavaroja, joita on vaalittu ja kasvatettu huolella- luonnonvaroista puhumattakaan!
Kun "Kallesta" jättää aika - mistä saadaan tilalle yhtä kovaksi keitetty muna? Minkä nuoren kokemattoman suunnittelijan ego kestää tämän myllyn, johon ei ole kasvettu ja jota ei ole itse oltu luomassa?
Päihteet ja muu sekoilu on jo vienyt liikaa hyviä tekijöitä suohon. Suohon, joka tiiviisti kuuluu osana tähän hedonististeksi kasvaneeseen muodin olemukseen.
Olemukseen, joka on kestämättömällä pohjalla.
Muotibisnes on hirviö, joka on manmade, joten itseämme voimme siitä syyttää. Se on parin Lacroixin takana toimineen visionäärin manifestaatio visiosta, jolla hyväksikäyttö ja mitkä tahansa voitontuottokeinot ovat sallittuja.
Se kaunis ajatus muodin alkuajoilta johon liittyi naisen vapaus, tasa-arvo ja pitkälle hiottu mestarillinen kädentaitojen hallinta on enää surullinen muisto.
On aika luoda kokonaan uusi muodin paradigma ja omalta osaltani pyrin sitä kehittämään. Työtä on tehtävänä ja kahdeksan kulunutta yrittäjyys vuotta olkoon vasta alkusoittoa tälle uudelleenluomiselle.
Pian vetäydyn erittäin hyvin ansaitulle äitiyslomalle ja luulenpa, että pieni irallaan olo firmasta - muttei suinkaan MEMistä saa aikaan uusia muotoja ja selkiytynyttä kuvaa siitä miten etenemme Suomen ensimmäisenä "muotitalona" ja etenkin "ekomuotitalona".